ANTEEKSI
28. February 2010 - 17:46 — Left FootHei ja anteeksi. Ja laitetaan anteeksi ja hei samaan laskuun. Pahoittelen muutaman päivän kirjoittelemattomuutta. Pahoittelen vetovihjeiden puuttumattomuutta. Pahoittelen myös köyhää ja ruosteista mitalisadetta. Olen pahoillani. Näin voi käydä, jos olympialätkän välieräpeli menee pahemmin päin genitaalialuetta kuin Pattayan-matkaajan touhotin ronskimpana sadepäivänä. Jukka JukanJukan Jukka Jalonen totesi USA-pelin jälkeen, ettei tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Minä tiedän, sillä viimeisimmät vitutuskyyneleet eivät vieläkään ole rohtuneet poskilta pois. Pronssi on hieno saavutus, mutta jos kyseisen välieränöyryytyksen takia joutuu ottamaan välittömän lennon Alaskaan ilman minkäänlaisia kaipuuhalauksia, on sanomattakin selvää, ettei blogikirjoitusta ilmesty ihan muutamassa päivässä sivuille.
Kiitos Peetu, kiitos naisleijonat. Kiitos naishiihtäjät, kiitos mykät hiihtäjät. Kiitos miesleijonat, kiitos Teemu, Sakke ja Olazabal. Kiitos Aikku, vaikka norjalaiskuokkijat huusivat koko matkan ajan ladun varressa, että persiissäs on laikku. Laikku tai ei, Aikku vetää ilman laikkua vielä seuraaviinkin olympialaisiin - toisin kuin jo ilmeisesti raskaana oleva Virpi Lasikuitunen.
Kisat eivät menneet putkeen, myös omat positiivissävytteiset mitaliennustukseni menivät vihkoon, vaikka lusikkasijat lämmittivätkin edes jollakin tasolla allekirjoittaneen pakaroita. Tästä on kuitenkin hyvä ponnistaa eteenpäin: ne jotka jatkavat seuraaviin olympialaisiin, jatkavat seuraaviin olympialaisiin. Ne, jotka Ari-Pekka Nurmenkarin johdolla toteavat, ettei piirikunnallisten ponnistelulla pärjää olympialaisissa, eivät varmastikaan jatka neljän vuoden päähän. Näin se vain menee. Suurin asia, mitä olympialaisista jää allekirjoittaneelle käteen, on jäähallin käytävillä liikkuneet NHL:n suomalaissävytteiset seurasiirtohuhut, joita en kuitenkaan vielä lähde paljastelemaan. Sen verran täytyy kuitenkin pakettia avata, että suomalaista rannaria liikkuu varmuudella seurasta toiseen ennen siirtoikkunan sulkeutumista.
Otin Alaskasta välittömän jatkolennon Thaimaaseen. Näkyyköhän Phuketissa Kanada-USA -finaali? Kyllä näkyy, kun laitetaan näkymään. Tarvitaan vain tarpeeksi onnellisia suomalaisisiä, kuusi tuktukia ja yhdysvaltalaiskanavien valloittama urheilubaari, ja kaikki on valmista - kuin Tellervolle illallinen. Palatkaamme vetovinkkeihin ja seuraavaan kirjoitukseen torstaina, kun olympiakrapula on virallisesti podettu ja kuumimmat vetovinkit ovat todenteolla käsien ulottuvilla. Mikäli alkuviikko tarjoaa jotakin todella musertavaa pankkivarmaa, ilmoitan luonnollisesti asiasta. Sen verran täytyy kuitenkin lopuksi todeta, että Kanada ei tule kokeneiden sotakanojensa johdolla antamaan toistamiseen armoa USA:n ravipalikkaihmeille, vaikkakin ottelusta tulee tiukka kuin paikallisen ravintolan portsarista kolmannen sisäänyrittämisen jälkeen. Kanada vie olympiakultaa maalin tai kahden erolla. Onnittelut emomaalle... ja vielä kerran anteeksi.