VANKUUVER 2010: VALKOVENÄLÄISIÄ SPRINTILLÄ HÖYSTETTYNÄ
17. February 2010 - 11:54 — Left FootVoi voi. Voi pojat. Vaikka haluaisin aina olla niin sinivalkoinen ikifantsu positivismin ilmentymä, on nyt jo pakko antaa kritiikkiä. Onko taas päässyt käymään niin, että Vancouveriin on lähtenyt Suomesta koneellinen puhtaita kisaturisteja, jotka todellakin lähtevät Kanadaan vain kokemaan suurta olympiahenkistä elämystä ja ottamaan valokuvia idoleistaan. Missä ovat mitalit? Missä on fiilis? Ainoa henkilö, jolla marmaris-tyylistä fiilistä näyttää olevan, on kisastudion oma Teddy Bear Sakari Pietilä, joka pystyy jopa Venäjä-Latvia -ottelun ensimmäisellä erätauolla liu’uttamaan peukalojarruaan pöydän alla sillä seurauksella, että Latvian peliryhmitystä tiedustelevalle Suomisen Tapille irtoaa vain kommentti: ”Silloin, kun se kuti lähtee, niin se lähtee.” Niin Sakke, sä olet kyllä todella pureutunut pikkuisilla maitohampaillas ongelman ytimeen. Sä pystyt hymyilemään kisastudiossa kalju kiiltäen, vaikka Ari-Pekka Nurmenkari on juuri hetki sitten napannut taitoluistelun vapaaohjelmasta 44 pistettä.
Ei ole hassumpaa olla olympialaisten taitoluistelun 24., kun mukana on 23 luistelijaa. Ihan oikeasti, tästä henkilöstä keskusteltiin paljon ennen kisoja: otetaanko mukaan vai ei? Ei vai joo? No otettiinhan me se mukaan, koska sille olisi muuten tullut paha mieli. Perusteena käytettiin tuttua fraasia, jonka mukaan Ari-Pekalle pitää antaa kansainvälistä arvokisakokemusta, joka puolestaan kantaa hedelmää sitten seuraavissa olympialaisissa. Tällä kertaa kyseessä taitaa olla todella mätä banaani tai päälleastuttu mango, sillä omaan alivertaisuuteensa kyllästynyt Nurmenkari ilmoitti välittömästi suorituksensa jälkeisessä haastattelussa, että ”sen verran jäi näistä kisoista taskuun ja aivojen opilliselle puolelle, että seuraaviin olympialaisiin en varmasti enää lähde mukaan”. Niinpä, kiitos tästä turistimatkasta sekä rahallisesta panostuksesta ja näkemiin, vai miten se meni? Toisaalta, on hyvä tajuta, jos on ihan oikeasti paska. Jos Ville Sirenkin olisi tiedostanut kyseisen seikan ajoissa, olisi Suomi saanut ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalin huomattavasti aikaisemmin. Nurmenkarin esitys näytti todella epätodelliselta: mies vatkutteli käsillään kuin yöllisen digiviihteen päänäyttelijä kaksi minuuttia ennen ’lataa ja varmista’ -liikettä ja otti kaikki kolmoistulpit näyttävästi perseellään alas. Hän ilmehti tuomareille tyylillä, joka sai ainakin allekirjoittaneen luulemaan, että ihan kohta tulee edellisen yön banjoburgerilla höystetty purjo jäälle. Hirveää, hirveää. Pahinta tässä kaikessa on se, että Ari the Pekka ilmoitti haastattelun lopussa haluavansa vuoden tai kahden päästä ryhtyä valmennuspuuhiin. Tässä kohtaa voitaisiin sopia niin, ettei lähdettäisi viemään suomalaista miesluistelua enää yhtään alemmas, vaan yritettäisiin saada jonkinlainen kaksilahkeinen kaveri kunnon valmennuksella vielä joskus olympialaisiin. Kiitos, mutta ei kiitos Ari-Pekka.
Suomella ei ole mennyt vahvasti, mutta tästä edelleen vain yksi suunta. Toimisiko kansallisen me-hengen nostattajana itse kuningasrastas Janne Ahonen? Vai näyttääkö Poutala 1000 metrin luistelussa kaikille närhen munat omilla kulkusilla höystettynä? Poutala ansaitsee mitalin, samoin Ahonen… mikä onkaan lopputulema? Pelkäänpä pahoin, että herrojen seuraavatkin suoritukset päätyvät sijojen 4-8 oikeuttamiin lusikkapalkintoihin. Jos luottaisimmekin sprinttilykkijöihimme Saarisen Aikun ja Sami Jauhis-laken johdolla. Pystyvätkö suomalaiset venymään? Edes tänään? Pystyykö naisryhmämme tikkaamaan finaaliin? Kyllä, yksi naisistamme löytyy naisten A-finaalista. Sami the Jauhis löytyy lusikkasijan oikeuttamasta miesten B-finaalista, ja jos ei menestystä kyseisestä ryhmitelmästä löydy, kokeilee Sampsa kylmästi naisten C-finaalia.
Entäpä sitten Suomen haluttu, rakastettu ja vihattu jääkiekkorykelmä? Tänään illalla se alkaa, tänään mennään peräsuoli ulkona, vaikka ei edes tarvitsisi. Valtteri Filppula, Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu ovat valmiita pyllymyräkkään, Teemu on valmis kuljettelemaan kiekkoa kuuden kuutiometrin kokoinen kasvihuone päässään, Jarkko Ruutu on valmis kalastamaan itselleen ensimmäisen 5+20 -settinsä, Jarkko Immonen istuu lapa pystyssä ilman erkkaa (ei Westerlund) penkin päässä ja Jalosen Jukan veri kiertää vielä juuri ja juuri, mutta jos Suomisen Tapi vielä kerrankin kysyy Jokisen Jussista, lähtee JukiJukilta vasen svigura Tapin poskilaatikkoon ilman sen kummempia jatkokysymyksiä. Mikko Koivu voittaa suomalaisten sisäisen pistepörssin, lyökää rahanne kyseiseen vetoon kiinni.
Suomi on todella valmis. Leijonat iskee heikkoon ja tähtiensä loukkaantumisista kärsivään valko-venäläislinjaan, vaikka vodkabatteryt olisivat huomattavasti edullisempia turnauksen jatko-ohjelman kannalta. Pietilän Sakke on valmis nylkemään kisastudiossa kaikkea, mikä liikkuu, mikäli Teemu onnistuu maalinteossa heti ensimmäisessä ylivoimassa. Nyt on todella mahtava fiilis. Mitä enemmän mehustelen illan ottelulla, sitä enemmän kihomatoja halveksuvat pakarani hikoilevat Vanvouverin paikallisen hotelliaulan nahkasohvalla. Vielä muutama saikkatippa, ja koko istumakaluston verhoilu on pilalla… nyt on parasta hellittää otetta ja iskeä vetotilille Suomen vähintään kolmen maalin voitto kertoimella 1,70. Jotta kaikki olisi täydellistä, muodostamme illan Mestareiden liigan pankkikohteen Bayern Munchenin (1,50) voiton avulla maistukaisen tuplan Suomi -2,5 – Bayern Munchen. Kyllä taas kelpaa, ja jos ei kelpaa, olisi parasta tehdä jotain, että kelpaisi… sitähän se stroganof-reisi Poutalakin varmasti tällä hetkellä miettii. Luistimet teräviksi, laps…siis juomat pakkaseen ja kohti iltaa!