KUKA ON LEFT FOOT?
Left foot on molempijalkainen umpivasuri, joka on nähnyt ensimmäisen vilauksen päivänvalosta legendaarisella 70-luvulla. Mies syntyi onnellisten tähtien alla Länsi-Vantaalla. Hän on siis hengittänyt samaa ilmaa muun muassa Mika Häkkisen ja Mika Salon kanssa. Jo 3-vuotiaana mies löysi jalkakikkoja harjoitellessaan jalkapallon muiden tarhakavereiden vielä pelatessa potkupalloa.
6-vuotiaana kykyjenetsijät värväsivät suomalaisen jalkapallon messiaaksi tituleeratun Left footin Vanpan riveihin. Leftari pelasi 9-vuotiaiden sarjassa, ja jälki oli sankarin omasta mielestä musertavaa. Vanpasta Left foot draftattiin 10-vuotiaana TiPs:n ikivihreisiin. Itä-Vantaan jalkapallopäättäjillä oli kunnianhimoinen tavoite saada alueelta tulevaisuudessa liigaan iskukykyinen lippulaiva, jonka kapteenina Left foot piti itseään projektin alkumetreistä asti.
Juniorivuosien kohokohtina voidaan pitää B-junioreiden SM-sarjan Vuoden pistenikkari -palkintoa, lukuisia piirijoukkueotteluita sekä Left footin omien sanojen mukaan muutamia alue- ja maajoukkuetason mittelöitä. Valitettavasti kahdesta viimeksi mainitusta tapahtumasta ei ole olemassa minkäänlaisia virallisia merkintöjä. A-junioreiden SM-sarjaa Left foot dominoi helsinkiläisessä eliittijoukkueessa, josta ura jatkui suunnattomassa nosteessa suoraan miesten ykkösdivisioonatasolle. Samoihin aikoihin mies teki yhden pohjoismaiden kysytyimmistä jalkapallo-opetusvideoista Jukka Vakkilan johdolla. Left footin divariajoista sekä niihin liittyvistä myllerryksistä on olemassa myös elämäkerta, josta seuraavassa pientä esimakua:
Ote Leftfootin elämäkerrasta, sivu 248, kolmannelta riviltä eteenpäin. Kyseessä syksyinen ottelu divarissa 1997:
....hyvä hyvä, nyt on paikat lämpiminä. Päästä nyt saatana kehiin. Jes, nyt mennään, doppit on kunnossa, asenne kohdallaan ja kunto taivaissa. Nyt pinnarahoja metsästämään. Peli on 3-0 meille, pari lisäkassia tulostaululle (ja housuihin) ei olisi pahitteeksi. Nyt mä tulen, kärsi Telakka, kärsi. Syöttäis nyt helvetti mulle, mä oon vapaana, M.I. Katetri riplailee ihan liikaa, ei ihme että tällaiset lupaukset kuin meikämanne kuolee sukupuuttoon. No niin, nyt irtois täältä, syötä, just, noniin, ajetaan päätyyn, Vekulta länget, ei paha, kaks jätkää vielä vipuun. Päätyviiva, nyt täytyy tehdä jotain. Nyt toi ranskalainen kikkarapää Riikonen surfaa etukulmalle. Kohookohan mulla, pitäskö vetää etutolpalle, ei saatana, täysiä vaan, ne luulee, että mä yritän just siihen mihin se putoaa. Hyvin lähti, ja....maali, ei jumalauta, 0+1!!!! Pekka tuikkaa sisään, nyt se juoksee mun kaulaan kiinni, kaikki juhlii, pitäisköhän nakata paita kulmalipulle ja vetästä kunniakierros???? 4-0!! Kyllä lehdet nyt kirjoittelee, Left footin unelmasyöttö tavoitti hidastuneen P. Riikosen. Jes!!!!Yleisö mylvii, tässä sulle Ralé, nyt on talous kunnossa, ens kaudeksi saadaan kunnon soppari!!! Hyvä vihree!!
Mikä sitten nousi seinäksi Left footin uralla? Yksi suuri syy on varmasti raha. Mies koitui liian kalliiksi niin kehätien sisäpuolella kuin ulkopuolellakin palloileville joukkueille. Hän pelasi ja rahasti nauttien julkisuuden valokeilasta. Seuraavassa viimeiset julkiset havainnot Left footista: lehtiartikkelissa Leftfoot kertoo urastaan jalkapalloilijana , Growmoorin suurkuluttajana, perheenisänä sekä ennen kaikkea internetkolumnistina. Monet seurajohdot sekä Pasi "hammaskiekko" Tauriaisen ja Toni "soft" Elomaan tapaiset vanhat pelimiehet saavat kuulla haastattelussa kunniansa:
Left foot: Ac Vantaa ei ois ikinä pudonnut divarista, jos mä oisin mahtunut joukkueeseen. Pasi " bula" Tauriainen teki valintansa ja maksoi siitä raskaasti. Jos ois fyrkkaa, mä ostaisin sille pelisilmän.
Left foot: Ei HIFK:lla ollut varaa pitää mua. Ne teki eka diilin mun kanssa ja viikkoa myöhemmin osti sen ulos. Pellejä!
Kovaa tekstiä kaverilta, joka rahasti Natevan 4-divariin. Tilaa artikkelissa on saanut myös vuoden 1997 Ponnistus-Tips-ottelu, jossa Left foot tekee taikojaan syöttäen pelivälineen M.I.Katetrille, joka puolestaan sooloilee kentän läpi ampuen fantastisen nyytin. Artikkeli hehkuttaa tapahtunutta sivutolkulla antaen sellaisen kuvan, että omalla puolellaan tehty syöttö oli nerokas. Kyseiseen tapaukseen liittyy vielä pinnarahafarssi, jota Left foot edelleen selvittelee.
Left foot on edelleen tiukasti urheilussa mukana, oli laji sitten mikä tahansa. Mies ilmoittaa, että kaikki, mistä voi lyödä vetoa, on oleellista. Itse asiassa urheilun katsominen ilman vedonlyöntiä on vähän sama kuin ”siivois, muttei imurois ollenkaan”. Left foot pyrkii olemaan myös poliittisesti valveutuneimpien joukossa. Hän on äänestänyt legendaarista seiväsmiestä Antti Kalliomäkeä eduskuntaan kaudesta toiseen. Miksikö? On suoranainen pakko nostaa hattua miehelle, joka on vuosikymmenien ajan jaksanut taivuttaa seivästä sekä nöyryyttää suurella sydämellä rimaa, vaikka ns. kansainvälisen tason seiväsgurut ovat maestro Bubkan johdolla pyyhkineet pölyjä riman päältä yli metriä korkeammalta.
Left foot lähtee liikkeelle muutamasta pääteesistä: vaatimattomuus kaunistaa, ja paineet niskassa on kiva elää. Näkötuttuja on miljoonia, kaveriksi pääsee vain rahalla. Ja mikä tärkeintä, kaikki moikkailevat Left footia, Left foot ei moikkaa ketään. Everybody knows the monkey, but the monkey doesn’t know anyone.